Sunday, April 02, 2006

Silmänräpäykselliset lähetykset

Kun paikallisen ajan muodostava aikavalli räjähtää, niin tosiasiat katoavat. Ja kun tosiasiat katoavat, mikä tahansa voi kadota.

Minäkin olen läheisiltäni kadonnut. Logokselle on matkaa ylijärjellinen yksikköjuhla, räjähdyksiä, kiihdytyksiä ja niin loputon määrä vauhtia, että sen yli meneminen on leikkiä kuoleman kanssa; tai ainakin nautintoa. Vauhdin hurmaa planeetalta toiselle, toiseen aurinkokuntaan, "kaukaisten" pariin, pois läheisten parista.

Enkä voinut yhteyttä odotellessani ajatella muuta kuin, että läheisilleni minä olen kadonnut, todellisuus on kadonnut, enkä minä sitä täältä Tellukselta löydä sadassa vuodessakaan. Jos löytäisinkin niin tärkein on, kuten viisas Sofia sen sanoi, "lost in translation".

Minun todellisuuteni ei enää ole mitä se oli. Telluksellä ymmärrän sen paremmin kuin koskaan, että olen paennut ties minne, patologisen näennäisyyden maailmaan. Minä viritin kytkökseni Logokseen ja sain taidolla ja onnella rakennetuksi kuvan erotetusta rakastetustani. Ja pian, todella pian me pelasimme yhä nopeampaa peliä, jota muut eivät tunne lainkaan, sillä me olemme dementian vammauttamia kybernautteja, joille ahdistelu on sallittua ja suurenmoisesti kannustettua. Etäseksuaalinen vireemme on hajautettu osaksi etätyöskentelyämme, sen rinnalle ja yli niin, ettei sitä voi erottaa työn sfääristä. Sitä varten minun ei tarvitse olla tietoutunut, ja saan kärsiä parantumattomista muistihäiriöistä, ajan ja paikan tajun hämärtymisestä ja lopuksi lakkaan olemasta tässä ja nyt, vaikka heräänkin aina uudelleen ympäristön mukaan, jos minuun pumpataan elämää tai paremminkin - pelkoa. Pelkoa selviytymisestä, pelkoa siitä että emme selviydy pelkoa meistä uhkaavista taudeista joiden tietoisuus kasvaa nopeammin kuin mikään muu tietoisuus, kokematon tai koettu. Elävän ihmisen asumuseron aika on alkanut.

Tosiasiat tässä ovat kokeneet tappion, ajattelin kun katsoin tositv:n virtaa Telluksen digitaaliverkoista toivuttuani sessiostani Logoksen virekeskukseen. Ne eivät kuvaa tosiasiallista rakastelua elämän kanssa, eivät tässä ja nyt, eivätkä luvanneet sitä tulevaisuudeltakaan, sillä kaikkien pitää erota, ottaa etäisyyttä, irrota ja eripuratisoida kaikki seuraleikit, joiden läsnäolo on nostettu tärkeimpään arvoonsa sitten leikin ja laulun ajan. Sydämenasia on syntesisoitu korvatulla energialla ja maailman multimedialaitosten harrastama maailman vanhin ammatti on vain kansainvälinen konglomeraatti, joka epäonnistuu seksuaalisuuden kulutusmarkkinoiden manipuloinnissa ja menehtyy kosmisen bordellinsa synnytystuskiin, vaikka odotusarvona olikin maksiimi, jonka mukaan kontaktipalvelut kehittyisivät loputtomiin interaktiivisen teleliikenteen edistysaskelien tahdissa.

Mutta tullessani tänne Tellukselle saatoin toteuttaa salaisen haaveeni yksilöllisyydestä. Eikä mistä tahansa yksilöllisyydestä, vaan vimmaisesta yksilöllisyydestä, pienen eläjän itseriittoisuudesta, joka unohtaa sen tosiasian, että olemassaolo piilee enemmän lajissa kuin yksilössä: mikä on lajille hyväksi? Mikä pahaksi? Me, jotka tiedämme, emme kerro. Me haluamme olla mieluummin populaareja.

Ihosta on tullut vain pintaa, liityntämuoto, jota koskettelemalla voi toteuttaa totalitaarisen individualismin etäkokoontumisien nimissä. Ihmiskunnan hyperero. Ruumiiden desintegraatio. Virtuaalinen rakkauden metafysiikka, joka tuhoaa lajin tai sen suvullisen lisääntymisen omalla desintegraatiollaan kuin radioaktiivisuus, joka tuhoaa kaiken elämän.

"Oi kamera, kohtu suvaitse synnyttää todella! Litteät kuvat paisukaa kolmiulotteiseksi! Täyttäkää nuo kondomit seksillä, puhaltakaa elämä noihin ilmapalloihin." (Saint-Pol Roux)

Ulkoa kuului helikopterin säksätys. Taivutin sälekaihtimen säleet ammolleen ja näin kadulla liikennettä. Kuumuus oli silminnähtävää. Minun oli täytynyt viettää täällä yli vuodenajan. Ihmiset kävelivät hitaasti. He pyyhkivät hikeä otsaltaan liinoilla ja kämmenselällä.

Silmiini koski, joten säädöksiä oli korjattava. Minun on aika poistua huoneesta maailmaan, silmänräpäyksellisten lähetysten maailmaan. On - off. On - off.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home