Friday, April 07, 2006

Koteloituminen

En ole varma haluaisinko olla Logoksella vai Telluksella. En ole varma siitäkään, haluaisinko käydä "ulkona". Ensimmäinen kokemukseni oli epämiellyttävä. En haluaisi raportoida näitä asioita.

Mutta koska tarkkailuaikani on sata vuotta, minulla ei ole oikeastaan kiire. Voin tehdä kaiken Tähtineuvoston vaatiman tarkkailutyön täältä kotoani. Ja jos minua kyllästyttää, voi fyysisesti matkustaa pois pääkallonpaikalta.

Verkot vievät minut minne haluan. Etätyö, etäostaminen, kaapeliverkkoon kytkeytyneet huoneisto ja kerrostalo sen takaavat - tätä kaikkea sanotaan kuitenkin koteloitumiseksi. Minusta tulee aito kaupunkilainen. Ruumiinikin urbanisoituu. Ja sitä litaniaa. Päätekansalainen, yksilöllisyyden katastrofaalinen hahmo, perverssikin, koska luonnollisen motoriikkansa kanssa ontuva on menettänyt välittömän asioihinpuuttumiskykynsä ja jättäytyy antureittensa huomaan. Kone alistaa häntä, vaikka hän luuleekin käyvänsä vuoropuhelua rakkaimpansa kansa.

Tehtäväni neuvontantajana on vähän samanlainen. Palvella vai alistaa? Kas, siinä pulma. Tietysti ongelmani ratkeaisi sillä, että marssisin Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja esittäisin vaatimuslistani. Toisaalta minulla on tämä työ seurata Telluksen ihmisiä sadan vuoden ajan ja tehdä sitten ratkaisuehdotukseni.

Tämä sata vuottakin todistaa, ettei ole olemassa historiaa, ainoastaan julkinen kesto. Ilmiöiden totuudellisuutta säätelee aina niiden ilmaantumisnopeus. Kyse on rytmistä, rytmiikasta, jossa julkinen rytmiikka on painettu maanrakoseen, endoottiseen kuiluun.

Ulkoinen maailma loppuu. Maailmasta tulee endoottinen, sisäsiittoinen. Me menemme niin nopeasti, että kaikki kutistuu ja rusentuu kuin mustaan aukkoon. Lohtua on vain eriklaisuudesta: vaikka nykymatkailijat pitäisivät maailmaa vähemmän eksoottisena, he ovat kuitenkin väärässä, kuten fyysikko Zhao Fusan sanoi, sillä se ei yhdenmukaistu. Ei ole mitään ulkona, ei sisällä, on vain online, reaalinen, silmänräpäyksellisten tietoliikenneyhteyksien realisoima maailmallinen hetki. Se on vielä varmempi merkki ulkoisen maailman lopusta. Se tarkoittaa unohdusta. Reaaliaika on unohduksen maksiimi.

Mitä hyötyä ihmiselle on maailman voittamisesta, jos hän menettää sielunsa liikkeen?

0 Comments:

Post a Comment

<< Home