Tuesday, April 04, 2006

Ihmisruumiin mikrokoneet

Ajoivat pois kahvilasta. Minun olisi jäädäkseni pitänyt ostaa jotakin. Ulkoinen krediittikorttini käy kyllä Universaaliasemien kuppiloissa, mutta ei täällä.

Kun blokkari tuli tönimään, kaivelin taskujani, flanöörin lompakkoa. Telluksen rahoja ei mukana ollut, koska en ollut käynyt aiemmin ulkona. Olin unohtanut mukaan ottamani rahat reppuuni. Se roikkui asuntoni naulakossa toimettomana.

Sisäinen krediittikorttini ei käy Telluksella. Kulkiessani pankkiautomaatille sateessa jonottavien telluslaisten ohi, ajattelin, että ihmisruumis tulee täällä vasta lähitulevaisuudessa mikrokoneiden sijoituskohteeksi. Viimeisimmät proteesit ja uudet automaatit ovat tietysti tulossa tännekin.

Siitä on jo merkkejä, kuten tuo vastaantullut näennäisesti itsekseen höpöttävä podcastaaja osoitti. Kaikki mitä voit ajatella sijoitettavaksi kännykkään tai muuhun mukana kannettavaan laitteistoon, voidaan itse asiassa sijoittaa ihmisruumiiseen.

Ne implantit ovat automaatteja, jotka jo pian kansoittavat elimistömme. Niin kuin me olemme menneet ja kansoittaneet tämän elinympäristön, Telluksen ruumiin.

Me logoslaiset syömme kotioloissa kolmen auringon alla älykkäitä pillereitä. Ne kiertävät elimistössämme ja raportoivat hermotoiminnasta, verenkierrosta ja muista olennaisista elintoiminnoista.

Valtimoissamme kiertävät mikrorobotit, jotka tarpeen mukaan hoitavat kudoksemme. Ne antavat meille sisäistä hierontaa miniatyyrikoossa. Kuin taiteessa, ja taidetta ihmisruumis on. On jättimäisiä freskoja ja tauluja, mutta on myös miniatyyreja.

Molempien tekemiseen vaaditaan perspektiiviä, aikaa ja tunnetta.Ja miksi ruumiini olisi vain minun?

Me olemme vain pisara meressä, lajimme jäseniä ja ruumiini pienimmätkin miniatyyriosat on luotu pitkässä evoluutioprosessissa. Vain mieleni kapinoi yksityisajatuksissa. Ruumiin maatuessa joskus Metusalem-iässä me kaikki osallistumme halukkaasti välttämättömään kiertokulkuun jossa Maasta tullut tulee Maaksi jälleen.

Tönin itseäni ruuhkassa Asematunnelissa ja ajattelin valvontakameroita nähdessäni, että se kontrolli, jota niin halukkaasti harjoitamme ulkomaailmaan nähden, on harjoitettavissa myös sisämaailmaassa, sisäsyntyisessä ympäristössä, sisäelintemme luonnonmukaisessa ympäristössä.

Se valvonnan bioteknologian minatyrisointi, joka meitä odottaa jo huomisaamun ovella, on interaktiivisten saavutusten suurvoitto. Sama miniatyrisointi viimeistelee massakulkuneuvojen kehityksen loogiseen päätepisteeseensä, kun nämä metrot siirtyvät aikaan ilman ihmisruumiiseen sijoittuvaa kuljettajaa.

Mutta geofyysinen valvonta tulee myös fyysisen ympäristön valvonnaksi: mikrofyysinen on vain osa sitä. Eikä valvonta ole kaikki, me joudumme keskelle siirrännäisvallankumousta, jossa maksamme, munuaistemme, sydäntemme, haimamme lisäksi meihin asennetaan erilaisia stimulaattoreita. Sisäelintemme toimintaa on luonnollista tehostaa niin, että vajaatoimintoja ei sallita ja tiedonkulku on välitöntä, silmänräpäyksellistä.

Olemme osa teknosfääriä. Ja teknosfääri ei ole vain minun, vaan kaikkien hallussa. Ihmiskeho vaatii jo nyt teknologista ruokkimista.

Metrossa kaikki näpyttelivät kännyköitään, korjasivat korvalappustereoidensa äänenvoimakkuutta sopivaksi, vaihtoivat tallennetta.

Vain bio- tai psyykehumalainen puhui toisille. Ihmiset. Kuuntelu tapahtui rypistämällä kulmakarvoja. Tuo pystyjuonne nenän päällä.

Zoomasin tiedostoon: Mitä nyrpistys tarkoittaa?Kontakti on-off, on-off, on-off.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home