Saturday, April 29, 2006

Auktoriteettia etsimässä

"Niin mitä minullen annat,
jos pyörrät pyhät sanani,
peräytän lauseheni,
päästän siitä pälkähästä,
siitä seikasta selitän."
Väinämöinen, Tähtineuvoston agentti.

Nuori Joukahainen haastoi Väinämöisen ja joutui suohon. Se ei ollut ihme, sillä Väinämöinen oli Tähtineuvoston agentti, kuten Ilmarinenkin, Sammon luoja. Miten muuten kuvittelette Sammon tulleen symboliksi kaikelle hyvälle. Se oli Tähtineuvoston lahja ihmiskunnalle. Ja ihmiskunta hukkasi sen. Joukahainen oli nuori huimapää, ei mikään aivan mahdoton hulttio, kuten Kullervo, mutta kuitenkin.

Tämä traditio, josta on kuultu legendaarisia juttuja kotiplaneettani etäviihdekeskuksien kautta jo reilun tuhannen Telluksen vuotta, oli yksi syy siihen, että tullessani Tellukselle valitsin asemapaikakseni Suomen. Väinämöinen onnistui siinä missä minä vielä en. Hän oli luonut oman identiteetin. Hänestä tuli Tellukselle todellinen neuvonantaja, vaikka perinne jäikin elämään vain pikkukansojen keskuuteen.

Mutta aika oli Telluksen näkökulmasta silloin toinen. Etäisyydet ja teknologia olivat esteenä oikeiden neuvojen toteuttamisessa. Kaukana oli silloin kaukana. Teknologia ei ulottunut ihmisruumiiseen, jonka katoaminen on yhtä tärkeää kuin etäisyyksienkin. Minun täytyy kyllä varoa tössä puhumasta ohi suuni. Mutta luulenpa, että siksi telluslaiset eivät enää puhu elämän matkasta, ainoastaan lähdöistä ja saapumisista.

Olen tullut siihen tulokseen, että neuvonantajan rooli vaatii oman identiteetin luomista, vaikka vierailussani on kyse vain sadan vuoden pyrähdyksestä. Identiteettiperustan luomiseksi pohdiskelin hetken Telluksella noudatettuja oikeuskäsityksiä Väinömöisen ja Joukahaisen riitelyn valossa. Haluan että tuleva identiteettini on vahva. Siksi sen on perustuttava mytologiaan.

Identiteetin ideahan ei ole se, että se olisi todellinen, vaan että se on vahva. Myyttinen menneisyys on identiteettinä vahvempi kuin rihkamilla koristettu nahka, vaikka muotitatuoinnit ja lävistyspiikit olisivatkin sillä viikolla alennusmyynnissä. Kun ne eivät kuitenkaan ole minkään heimon merkkejä, jotka olisi tunnistettavissa. Mitä tuntevat ne tatuoidut, kun tajuavat, että ihoon lopullisesti painetut merkit ovat samanlaisia?

Väinämöisen ja Joukahaisen kiistassa ei kyse ollut siitä tavallisimmasta luonnonoikeudesta, vaikka voluntas eli tahto olikin läsnä. Sitä kutsutaan siksi voluntaristiseksi. Vaikka on sillä nimenä myös teologinen luonnonoikeus, koska usein tahtoon viitataan nimenomaan Jumalan tahtona.

Eikä olisi vaikea ajatella, että Väinämöinen nuoreen terroristinalkujoukahaiseen verrattuna oli jumala. Monet eivät tule ajatelleeksi, että tahdosta puhuttaessa viitataan itseasiassa ikuisiin ja muuttumattomiin "luonnonlakeihin" ja juuri jumalallisen alkuperän takaamiahan ne luonnonlait yleensä tässä ajattelumallissa ovat.

Jos Väinämöisen tausta Tähtineuvoston agenttina olisi tiedetty, tämä olisi ollut paras luonnonoikeudellinen selitys sille. Tähtineuvostoa voi helposti nimittää jumalistoksi tällaiseksi kehittyneelle tellusmaisuudelle.

Mutta kun sitä ei tiedetty. Siksi monet ovat vedonneet tässä "naturalistiseen" luonnonoikeuteen. Sehän perustaa luonnonoikeuden yleiset ja muuttumattomat säännöt elollisten olentojen "luonnollisiksi" kutsuttujen ominaisuuksien ja taipumusten varaan. Että Väinämöinen itse, yksilönä, olisi tuon oikeuskäsityksen takana ja että maailma nyt vain sattuu, biologisälyllisistä syistä olevan sellainen, että sukupolvikonflikteihin käydään käsiksi väliin konkreettisesti. Ja että vahvempi nujertaa heikomman. Ja että susia olemme susien kanssa. Ollaan suossa siellä ja vetelässä täällä. Ja se, että Joukahainen joutui suohon riidellessään vahvemman ja viisamman kanssa, oli oikeastaan itsestään selvää. Tai olisi pitänyt olla.

Rationaalisia luonnonoikeusselityksiä ei paljon ole nähty tuohon aikaan, eikä olisi paljon voitukaan. Se esittää minun näkökulmastani melko naurettavan ajatuksen siitä, että oikeusjärjestyksen sisällön määräisi yksinomaan ihmisjärki.

Minun on keskeytettävä tämänkertainen lähetys. Rupesi niin naurattamaan. Anteeksi telluslaiset, ei minun pitänyt tulla tänne naureskelemaan. Vaan antamaan neuvoja. Mutta kun minulla on tämä identiteettikriisi. Saakelin saakeli.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home